Kirja-arvostelu: Lili Loimola ratkaisee – Tyttökodin tapaus

Kansikuva Laura Anderssonin Tyttökodin tapaus -kirjasta.

Sisältää mainoslinkkejä, jotka merkitty *-merkillä. Kiitos, kun tuet työtäni <3

Tyttökodin tapaus on Laura Anderssonin Lili Loimola ratkaisee -kirjasarjan uusin teos (2024). Kuten aiemmista postauksistani tiedätte, olen kovasti pitänyt Kuolema Kulosaaressa- ja Sirkusnaisen arvoitus -kirjoista. Näiden teosten tunnelmissa lähdin kolmannen osan kimppuun innolla. Valitettavasti, tämä kirja ei aivan vastannut odotuksiani.

Vaikka en odottanut mitään mestariteosta, Tyttökodin tapaus tuntui paikoin väkinäiseltä. ”Pakko keksiä nyt jotain uutta”. Kirjan alku oli suoraan sanottuna hidas ja pitkäveteinen, mikä oli yllätys, sillä aiemmissa osissa kirja on tempaissut mukaansa alusta asti. Juuri kun kirja alkoi herättää toiveita siitä, että nyt päästään vauhtiin, tarina alkoi jälleen laahata ja tuntui epätasapainoiselta. Juonen koukerot tuntuivat ajoittain irrallisilta ja hämmentäviltä, enkä oikein mistään saanut otetta ymmärtääkseni, miten asiat liittyvät toisiinsa tai miksi jotain tapahtuu.

Tapahtumien keskiössä Auroran tyttökoti

Kirja sijoittuu 1930-luvun Hyvinkäälle, Auroran tyttökotiin, jossa apupoika Benjaminin kuolema herättää kysymyksiä. Vaikka poliisi on päättänyt olla tutkimatta tapausta, tyttökodin johtaja Kaisa pyytää Lili ja Riku Loimolaa avukseen. Pian kuitenkin käy ilmi, että tyttökodissa tapahtuu kaikenlaista: kummituksia, outoja ääniä, korppeja – ja missä on tyttökodin omistaja, vanha rouva Antell?

Eräs kirjan suurimmista ongelmista itselleni oli runsas henkilöhahmojen määrä. En oikein pysynyt perässä kuka on kuka ja kirjan luettuani minulle on edelleen vähän epäselvää, että kuka teki ja miksi, ja siis mikä se syy kaikelle tapahtuneelle lopulta oli.

Ehkä tämä on kirjailijan päässä ollut hyvinkin selkeä tarina, mutta onko epäonnistuttu kuvailussa ja aukikirjoittamisessa, vai olenko minä vaan lukenut niin puolivillaisen epäkiinnostuneena, etten ole saanut kokonaiskuvaa pääni sisälle?

Kirjan parhainta antia lieni Huhdan ja Riku Loimolan tarinan kehittyminen ja eteneminen. Jään odottamaan mielenkiinnolla, miten tarina etenee mahdollisessa seuraavassa Lili Loimola ratkaisee -kirjassa.

Lukisinko Tyttökodin tapauksen uudestaan?

En. Lyhyestä virsi kaunis. En lukisi edes siksi, että haluaisin antaa ihmeelliselle juonelle ja sekavalla kerronnalle uuden mahdollisuuden.

Kaksi aiempaa Lili Loimola ratkaisee -kirjaa mulla on hyllyssä, mutta kirjasarjani tuskin täydentyy tällä kolmannella kirjalla.

Kenelle suosittelen kirjaa

Tyttökodin tapaus on täydellinen valinta

  • Dekkarien ystäville, jotka pitävät historiallisista miljöistä ja persoonallisista etsivähahmoista.
  • Lili Loimola -sarjan faneille, jotka haluavat jatkaa tutun hahmon seikkailujen parissa. Tämä osa oli minun mielestäni heikompi, mutta saatan olla mielipiteeni kanssa yksin.

Seuraavaksi tulossa blogiin

Wilma Ruohisto, Sara Sieppi: Oliks sulla vielä jotain?