Olen Jaana. Kirjojen rakastaja, yrittäjä, palkansaaja, self help -kirjojen suurkuluttaja, haaveilija ja haahuilija. Tämä blogi ja kirjat on mun rakas harrastus. Tämä blogi on paikka, jossa saan uppoutua kirjojen maailmaan vielä hetken pidemmäksi aikaa.
”It’s been 84 years since…”
Mun lukuharrastus ei alkanut aikuisena, eikä edes kouluiässä. Mä olen rakastanut lukemista pienestä tytöstä lähtien. Mulla ei ole mitään muistoja siitä, miten vanhemmat olisivat mulle lukeneet, mutta mun varhaisimpia muistoja on kun kolme vuotta vanhempi isoveljeni opetteli lukemaan ekaluokalla. Mä olin niin haltioitunut siitä, että veli pystyi lukemaan meidän satukirjoja ihan itse, joten lopulta sitten hänen Aapisten avulla opin itsekin lukutaidon 5-vuotiaana.
Mä muistan (tai luulen muistavani) vieläkin, miten luin ensimmäisiä kertoja hitaasti satukirjaa ääneen itsekseni vanhempien katsellessa uutisia, ja hetken päästä isä kääntyi katsomaan mua, sitten äitiä kohden samalla kysyen: ”Lukeeko Jaana siis ihan oikeasti tota vai höpöttääkö omiaan vaan?”. Kyllä mä ihan itse luin ja ei siitä sitten loppua meinannut tullakaan.
Me asuttiin maalla ihanissa maisemissa, joissa mielikuvitus oli paras kaveri ja toisaalta oli mahdollisuuksia mitä mielikuvituksellisimme leikeille. Meillä oli turvallista ympäristöä ja upeita metsiä, joissa temmeltää. Meillä oli aina jotain laudanpätkiä ja tarvikkeita, joista pystyi nikkaroimaan milloin majaa, million mitäkin. Ja silloin lapset vielä sai touhuta tällaisia keskenäänkin.
Mutta mua ei kiinnostanut. Mä osasin lukea. Mun mielikuvitusmaailma oli siellä. Mua välillä ihan pakotettiin ulos veljen kanssa leikkimään ja tekemään lumilinnoja, kun mä olisin muuten ollut vaan sisällä. Kesällä menin kyllä ulos… lukemaan.
Kun muut rakasti juosta pihalla, mä rakastin istua kirja sylissä.
Ensimmäiset kirjamuistot
Kolme kirjaa lapsuudesta on jättäneet pysyvät muistijäljet. Kaksi näistä on ainakin klassikoita, jotka lienee monen muunkin elämän tärkeimpiä kirjoja.
- Sain kummeiltani lahjaksi Louisa M. Alcottin Pikkumiehiä-kirjan. Se on yksi rakkaimmista kirjoista edelleenkin ja olen lukenut sen lukuisia kertoja.
- Sain vanhemmiltani lahjaksi Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut -kirjan, ja yhtä lailla olen lukenut sen kymmeniä kertoja.
- Sain kummeiltani lahjaksi J.K. Rowlingin Harry Potter ja Viisasten kivi -kirjan sen ilmestymisvuonna.
Tästä voisi päätellä, että kummeillani on ollut aika merkittävä rooli lukijapersoonani kasvattamisessa, mikä on toisaalta mielenkiintoista, kun en tiedä heidän olevan lukijoita.
En myöskään lapsuusvuosilta osaa nimetä kauheasti muita lahjoja, joita olisin saanut, mutta nämä kirjat muistan.
Pikkumiehiä on ollut tosiaan yksi rakkaimmista kirjoista siitä lähtien. Olen lukenut sen monta kertaa ja se seisoo edelleen kirjahyllyssäni. Seurakseen se on saanut muut kirjat kyseisestä sarjasta.
Viisasten kivi myös on edelleen tallessa, mutta se on jäänyt ainoaksi Potteriksi omassa hyllyssä. Olen Viisasten kiven lukenut useita kertoja ja joitain muitakin Pottereita, mutta tuskin kaikkia olen lukenut saati katsonut elokuvia. Tykkäsin Viisasten kivestä valtavasti ja se on mielestäni paras Potter, mutta ei minusta tullut Potter-fania kuten niin monesta muusta.
Mestaritontun seikkailut löytyy yhtä lailla hyllystä, mutta alkuperäinen lahjaksi saanut kirja ehti matkan varrella hukkua. Kun kirjasta painettiin vuonna 2009 uusi painos, syöksyin ostamaan kirjan itselleni.
Nämä kolme ovat aarteeni ja näistä en luovu.
Kyläkirjasto ja pienet unelmat
Yksi ihanimmista lapsuusmuistoistani on meidän pieni kyläkirjasto. Se todella oli pieni, ehkä kymmenen kirjahyllyn kokoinen, mutta mulle se oli kuin taikaluola. Sinne sai mennä itse, selailla, valita omassa rauhassa. Silloin vielä käytettiin pahvisia kirjastokortteja. Kirjan takana oli pieni pahvilappu, johon kirjattiin minun kirjastonumero ja palautuspäivä. Vastaavasti omaan pahviseen kirjastokorttiini kirjoitettiin palautuspäivä ja kirjan numero. Muistin kavereiden 5-6-numeroisia kirjastonumeroita ulkoa ja pystyin kirjojen lainauskortista katsoa, oliko kaveritkin lukeneet jo saman kirjan.
Luin kyläkirjaston luonnollisesti aika nopeasti läpi. SIitä siirryin Raision upouuden valtavan kirjaston asiakkaaksi. En pysty kuvailemaan sitä tunnetta, kun ensimmäisen kerran astuin siihen moderniin isoon vasta-avattuun rakennukseen. Siellä pääsin ensimmäisen kerran lainaamaan itse kirjoja, ei ollut todellakaan enää pahvisia kortteja. Ja se hyllyjen ja kirjojen määrä.
Isä vei mut autolla sinne kerran kuussa ja mä kannoin kotiin kymmeniä kirjoja kerrallaan. Ihan oikeasti. Kymmeniä. Enkä jättänyt niitä kesken. Luin joka ikisen. Vaikka meidän kotona ei muut lukeneet, eikä hyllystä löytynyt kuin muutama Valittujen Palojen kirja ja tietosanakirjasarja, niin mun lukemista tuettiin. Ja se merkitsi mulle enemmän kuin silloin osasin edes tajuta.
Nykyäänkin kirja kuuluu jokaiseen päivään
Aikuisena teen tietenkin paljon muutakin kuin luen. Käyn ulkonakin päivittäin omasta vapaasta tahdostanit 😀 Mutta yksi asia ei ole muuttunut: luen joka ikinen päivä. Luen aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä, välillä vähän siinä välissäkin. Se on mulle edelleen oma, pyhä hetki.
Jos mietin, mikä olisi mulle täydellinen päivä, se näyttäisi tältä: istun kodin terassilla tai mökkilaiturilla, edessä höyryävä kahvikuppi, kädessä kirja, hiljaisuus ympärillä. Tai matkalla jossain auringossa, pieni hetki omassa rauhassa kirjan kanssa. Se on mulle rentoutumisen ytimessä. Ei ehkä aivoille, mutta yleisesti kyllä.
Miksi kirjoitan kirjoista?
Tämä blogi on syntynyt paitsi rakkaudesta kirjoihin, myös tarpeesta sanoittaa niitä kokemuksia. Kun lukee paljon, kirjoittaminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja kokemuksia. JA ehkä innostamaan myös muita tarttumaan johonkin hyvään kirjaan. Ja hei, en pistä pahakseni, jos joku löytää täältä lukuvinkin.
Olen hyvä lukemaan, mutta kirjoittamisessa voisin kehittyä vielä valtavasti. Siihen tämä blogi auttaa. Kehityn koko ajan ja toivottavasti olen kohta myös hyvä kirjoittamaan kirja-arvosteluita 🙂
Lue myös: Olenko lukenut kaikki kirjat, joista kirjoitan?
Lopuksi
En ole kirjallisuuskriitikko. En akateeminen lukija. Olen vain kirjainnostuja, yksi niistä, jotka rakastavat kirjoja vähän liikaa ja joiden elämää ne ovat muokanneet hiljalleen ja syvästi. Kirjoitan fiiliksellä ja rehellisesti. Kirjoitan vain niistä, joista jotain haluan sanoa ja joista tulee fiilis, että tästä haluan kirjoittaa. Luen 60-80 kirjaa vuodessa, mutta blogiin niistä päätyy vain murto-osa.
Toivon, että viihdyt täällä ja että ehkä joskus tämä blogi toimii sulle samoin kuin kyläkirjasto aikanaan toimi mulle <3
Slämäri
Nimi: Jaana
Ikä: 38
Lempikirjailija lapsena:
Hmm… heppakirjoja (esim. Merja Jalon Nea-sarja) ja Neiti Etsiviä mä luin paljon. Jostain tuli mieleen Katja Thaimaassa -kirja, josta tykkäsin, näyttää olevan Ellinor Rafaelsenin kirjoittama. Ehkä mä luin niitäkin aika paljon. Vaikee vastaus. Ehkä mä sanon ton Merja Jalon 😀
Lempikirjailija nykyään:
Tää on vaikee, mutta mun tämän hetkinen takuuvarma suosikki sellaiseen kevyeen lukemiseen on Taylor Jenkins Reid. Kaikki sen kirjat on niiiiin hyviä! 5
Kirja, jonka voisin lukea aina uudelleen ja uudelleen:
Kyllä se on se Pikkumiehiä.
Lempigenre:
Historialliset fiktiiviset romaanit ja self help
Genre, johon en tartu edes uhattuna:
Kunnon sellainen fantasia tai joku scifi.
Kaikkien aikojen suosikkihahmo:
Jussi Vares 😀 Meillä oli Vareksen kanssa melkoinen symbioosi monta vuotta, mä elin ja hengitin Jussi Varesta 😀
Kirjastossa oon se tyyppi, joka:
…on korona-ajoista lähtien tehnyt vain varauksia, joten kirjastossa kävelen palautuspisteen kautta varaushyllylle, sieltä lainauspisteelle ja pois. Aina kymmenen kirjaa lainassa, aina 10+ kirjaa varauksessa.
Paperikirja, e-kirja vai äänikirja?
Kulutan todella tasaisesti kaikkia genrejä nykyään. Paperikirja on edelleen ihanin, e-kirja tulee Storytel Reader -lukulaitteen vuoksi hyvänä kakkosena. Äänikirjoja kuuntelen vähiten, mutta vuonna 2025 opin niitäkin kuuntelemaan kuitenkin. Äänikirjoina menee vaan asiakirjallisuutta / selfhelpiä, ei kaunokirjallisuutta, jos ei ole pakko. Pl. ihan ensimmäinen äänikirjani eli Kaikki se valo, jota emme näe (ihan törkeän hyvä).
Lempipaikka lukea:
Ihan missä vaan.
Mitä luet juuri nyt?
Paperikirjana menossa Ari Leppäniemen Kutsukaa traumakirurgi: kriiseistä onnettomuuksiin, sodista tsunamiin, e-kirjana iltalukemisena Bob Mortimerin Satsumakompleksi ja äänikirjana Grant Cardonen The TenX Rule: The Only Difference Between Success and Failure
